November 6, 2023
Tämä on jatkoajatus ja looginen päätelmä, joka seuraa Wittgensteinin kuuluisasta lausunnosta.
Wittgenstein:
“Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.”
Johtopäätös ja jatkoajatus:
“Mistä voi puhua, siitä on puhuttava.”
Kun Wittgenstein päätyy negatiiviseen päätelmään “ei”, niin voimme kääntää asian loogisesti myönteiseksi päätelmäksi “joo”.
Yleinen ongelma vuorovaikutuksessa on usein juuri se, ettei uskalleta puhua niistä asioista, joista kuitenkin voisi puhua. Vaikeneminen tapahtuu liian hätäisesti. Paljon haitallisempaa on siis vaieta niistä asioista, joista todellakin voi puhua, kuin niistä, joista ei voi puhua. Erilaiset vuorovaikutusongelmat asettavat esteitä asioista puhumiselle. Vaikeneminen, mykkäkoulu, väistäminen ja puheenaiheen vaihtaminen ovat keinoja torjua vaikeuksia muotoilla ajatuksiaan kielellisesti. Se on myös keino olla valehtelematta tai olla puhumatta totta.
Valehtelu voi tietenkin olla vahingollista vuorovaikutuksessa. Silloin voi todellakin olla parempi vaieta. Mutta tarkoittaako se sitä, ettei kyseisestä asiasta todellakaan voi puhua? Miksi siitä ei voi puhua totta? Ehkä vaikenemisen jälkeen pitää jatkaa puhumista siitä, miksi vaiettiin ja miksi jokin asia näyttää olevan puheen tavoittamattomissa. Ei pidä laittaa pistettä keskustelulle ja luovuttaa liian aikaisin, koska kielen rajoja voidaan venyttää erittäin paljon ja tehdä tutkimusmatkoja uusille alueille.
Vaikeneminen ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö asiasta voisi puhua. Silloin ei vaikenemista pidä myöskään tulkita siten, että jokin tietty asia olisi puheen ja kielen ulottumattomissa. Pitää ensin etsiä keinoja ryhtyä puhumaan vaikeista asioista rehellisesti, valehtelematta. Pitää etsiä niitä kielellisiä muotoiluja, jotka tekevät mahdolliseksi puhumisen asioista, joista muutoin vaiettaisiin. Useimmista asioista voi puhua, vaikkei siltä ehkä vaikutakaan ja puhumisessa kohdataan monia vaikeuksia. Pitää yrittää aloittaa puhuminen ja jatkaa puhumista, koska pysyvä vaikeneminen voi olla lopulta vain haitallista.
Joskus vaikeneminen voi johtaa kommunikaation päättymiseen liian heppoisin perustein. Joskus vaikeneminen on tarpeen, mutta tauon jälkeen voidaan puhumista yrittää uudelleen avoimemmalta pohjalta ja uusia kielellisiä keinoja käyttäen.
Elämänohjeena ja maailmankatsomuksena on paljon parempi ajatella puhumiselle olevan aina mahdollisuuksia enemmän, kuin niitä näyttäisi olevan. Pitää etsiä sanoja ja lauseita. Pitää yrittää muotoilla ajatuksensa ja tunteensa niin, että toinen niitä voisi ymmärtää. Harjoittelu auttaa. Harjoitus voi jopa tehdä mestaripuhujan, jonka ei tarvitse vaieta siitä, minkä joku toinen arvioi olevan puheen ulottumattomissa. Mestaripuhuja ei välttämättä laita pistettä sinnekään, mistä ei voi puhua, vaan ryhtyy puhumaan siitäkin, vaikka se on näyttänyt mahdottomalta.
Tiesitkö, että nuorison mielestä on seniiliä päättää tekstiviesti pisteeseen? Nuoriso ymmärtää, että kommunikoinnin ja puheen täytyy jatkua.
Jatketaan puhumista
Back to Writings menu.